Ongelmaratkaisutyöskentelyyn kuuluvat seuraavat vaiheet.
0. KOTIRYHMIEN MUODOSTAMINEN
Ryhmän kokoonpanosta sovitaan opnitojaksolla.
1. TARPEEN TUNNISTAMINEN
Tunnistetaan tarve, johon tarvitaan muutosta tai uusia käytänteitä.
2. ONGELMAN NIMEÄMINEN JA TAVOITTEEN ASETTAMINEN
Kartoitetaan luovasti ja laajasti ongelmakenttää, analysoidaan havaittuja ongelmia ja nimetään keskeinen ongelma. Kartoituksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi brainstorming -menetelmää, yhteispiirtämistä tai sosiaalisen median työkaluja. Ongelman nimeämisen jälkeen sovitaan toimenpiteistä, joilla ongelmaa lähdetään ratkaisemaan.
3. KONTEKSTIN YMMÄRTÄMINEN JA KUVAAMINEN
Käytettävissä olevia resursseja hyödyntämällä etsitään tietoa kohteena olevasta kontekstista. Tietoa jäsennetään ja muokataan yhteisöllisesti.
4.TIEDON ETSIMINEN Ongelman ratkaisemisessa tarvittavaa tietoa haetaan eri lähteistä; samalla tietoa jäsennetään ja tehdään sitä näkyväksi. Tiedon etsimisessä voidaan tarkastella tutkimuksia tai keskustella asiantuntijoiden kanssa kokemuksista, joissa on käsitelty vastaavia ongelmia ja joilla on siirrettävyysarvoa nyt käsiteltävään ongelmaan. Tiedon etsiminen tarkoittaa syy-seuraus – suhteiden pohtimista, erilaisten vaihtoehtojen ja ideoiden testaamista ja eri menetelmien hyödyntämistä. Relevanttia tietoa aletaan jäsentää loogiseen, ymmärrettävään muotoon.
5. RATKAISUN RAKENTAMINENJA UUSIEN TOIMINTAMALLIEN MÄÄRITTÄMINEN Erilaisia resursseja hyödyntäen etsitään ratkaisumalleja ongelmaan. Resursseina voidaan hyödyntää esimerkiksi seuraavia lähteitä: kirjallisuus, virikeluennot, asiantuntijat, sosiaalisen median verkostot, muut verkostot (esim. työpaikka) ja edutool-opiskelijat. Ratkaisuun kuuluu myös uusien toimintamallien määrittäminen. Toisinaan on tarpeen myös esittää uusia ongelmia myöhempää työstämistä varten.
6. TULOSTEN ESITTÄMINEN
Tulokset esitetään opintojaksolla sovitussa muuodossa, esimerkiksi raporttina, artikkelina, posterina, power point-esityksenä, käsitekarttana tai muuna esityksenä. Keskeistä esittämisessä on kuvata prosessi tiivitetyssä muodossa tieteellisen abstraktin/artikkelin rungon mukaisesti.
Ongelmanratkaisutyöskentely
Ongelmaratkaisutyöskentelyyn kuuluvat seuraavat vaiheet.
0. KOTIRYHMIEN MUODOSTAMINEN
Ryhmän kokoonpanosta sovitaan opnitojaksolla.
1. TARPEEN TUNNISTAMINEN
Tunnistetaan tarve, johon tarvitaan muutosta tai uusia käytänteitä.
2. ONGELMAN NIMEÄMINEN JA TAVOITTEEN ASETTAMINEN
Kartoitetaan luovasti ja laajasti ongelmakenttää, analysoidaan havaittuja ongelmia ja nimetään keskeinen ongelma. Kartoituksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi brainstorming -menetelmää, yhteispiirtämistä tai sosiaalisen median työkaluja. Ongelman nimeämisen jälkeen sovitaan toimenpiteistä, joilla ongelmaa lähdetään ratkaisemaan.
3. KONTEKSTIN YMMÄRTÄMINEN JA KUVAAMINEN
Käytettävissä olevia resursseja hyödyntämällä etsitään tietoa kohteena olevasta kontekstista. Tietoa jäsennetään ja muokataan yhteisöllisesti.
4.TIEDON ETSIMINEN
Ongelman ratkaisemisessa tarvittavaa tietoa haetaan eri lähteistä; samalla tietoa jäsennetään ja tehdään sitä näkyväksi. Tiedon etsimisessä voidaan tarkastella tutkimuksia tai keskustella asiantuntijoiden kanssa kokemuksista, joissa on käsitelty vastaavia ongelmia ja joilla on siirrettävyysarvoa nyt käsiteltävään ongelmaan. Tiedon etsiminen tarkoittaa syy-seuraus – suhteiden pohtimista, erilaisten vaihtoehtojen ja ideoiden testaamista ja eri menetelmien hyödyntämistä. Relevanttia tietoa aletaan jäsentää loogiseen, ymmärrettävään muotoon.
5. RATKAISUN RAKENTAMINEN JA UUSIEN TOIMINTAMALLIEN MÄÄRITTÄMINEN
Erilaisia resursseja hyödyntäen etsitään ratkaisumalleja ongelmaan. Resursseina voidaan hyödyntää esimerkiksi seuraavia lähteitä: kirjallisuus, virikeluennot, asiantuntijat, sosiaalisen median verkostot, muut verkostot (esim. työpaikka) ja edutool-opiskelijat. Ratkaisuun kuuluu myös uusien toimintamallien määrittäminen. Toisinaan on tarpeen myös esittää uusia ongelmia myöhempää työstämistä varten.
6. TULOSTEN ESITTÄMINEN
Tulokset esitetään opintojaksolla sovitussa muuodossa, esimerkiksi raporttina, artikkelina, posterina, power point-esityksenä, käsitekarttana tai muuna esityksenä. Keskeistä esittämisessä on kuvata prosessi tiivitetyssä muodossa tieteellisen abstraktin/artikkelin rungon mukaisesti.